Hengellisiä opetuksia melanoomasta 

Minä olen oppinut erinäisiä asioita tämän vajaa kaksi vuotta jatkuneen silmän suonikalvosyövän myötä. Henkisiä / hengellisiä sekä jotain käytännöllistäkin. Henkisellä / hengellisellä puolella olen oppinut mm. seuraavan asian. 

Ei mikään tässä elämässä ole itsestään selvää, taattua eikä sataprosenttisen varmaa, eikä ollenkaan voida tietää, mitä tulevaisuus - vaikka jo huominen päivä - tuo mukanaan. Kun kuulen kirkontornin kellojen soittavan kuolinkelloja niin koska tahansa ne kellot voivat soida minulle - ja kenelle tahansa muullekin.

Ihmiselämä on hauras ja katoavainen, Raamatun sanoin "vain savua, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu".

Minun ei kannata laatia pitkälle meneviä tulevaisuudensuunnitelmia ja ilakoida itsevarmana, että mitä kaikkea silloin ja silloin teen. Raamatun Jaakobin kirjeen opetuksen olen totisesti sisäistänyt ja se on tullut läheiseksi: "Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä" (Jaak.4:13-16). Jaakob opettaa erinomaisesti väärästä itsevarmuudesta ja neuvoo oikeaan asenteeseen suhteessa tulevaisuuteen ja suunniteltuihin tekoihin.

Olen oppinut, että jokainen uusi päivä - ja aamutoimista selviytyminen - ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan Jumalan armoa ja lahjaa. Tosin välillä on ollut mieliala, että kunpa niitä seuraavia päiviä ei enää tulisi, vaan saisi vaipua kuolonuneen ja hautaan niin kaikki kärsiminen olisi ohitse.

Faktoja silmämelanoomasta - positiivisuus pitäisi perustella tosiasioilla ja todellisuudella

Sitten silmämelanoomasyöpiin (joita on muutama eri sairaus) liittyvistä faktoista ja realiteeteista, joiden tulisi olla perustana sille, onko ylipäätään mitään mieltä olla toiveikas, optimistinen ja positiivinen. Lääketieteellisten faktojen edessä ei ole suuremmin aihetta juuri lainkaan mihinkään positiivisuuteen eikä itsevarmaan toiveikkuuteen. 

Peräti 50%:lla silmämelanoomapotilaista se korioideamelanooma leviää elimistössä (etenkin maksaan ja keuhkoihin, mutta se voi levitä myös mm. luustoon), eikä lääketiede voi sitä estää. Silmämelanoomapotilaiden elinikäodote ei ole korkea, onpa hoito ollut mitä tahansa. 25 kuukauden kuluttua merkittävä osa potilaista on jo kuollut. Kaikki hoidot eivät edes sovellu kaikille potilaille.

Monissa tapauksissa silmämelanooma on huomaamattomasti lähettänyt silmästä etäpesäkkeitä muihin elimiin, kuten maksaan jo monta vuotta ennen kuin se emotuumori edes löydetään silmästä.

Ihmisen pitäisi osata olla realisti ja faktojen sekä todellisuuden perusteella arvioida, että onko ylipäätään mitään syytä olla positiivinen ja optimistinen vai ei. Kuten nyt sitten silmämelanooman suhteen. Ja niitä syitä ei juuri ole. Pessimismi on realismia tässä syöpäsairaudessa.